Muistatko sinä minut vielä?

Olen se jota suutelit lumihangessa juuri ennen suonenrepeämää.
Olen se joka sinua rakasti ehdoitta.
Olen se joka ei ole koskaan osannut unohtaa.
Muistatko?

Olen kyllästynyt silmiisi, jotka eivät kerro enää mitään sinusta.
Et sinä enää saa minua onnelliseksi. Silloin ennen.
Silloin kaikki muut tiesivät paitsi juuri minä. Kaikki muut.
He tiesivät, että järjestät minulle hautajaisia, kaivat monttua
isovanhempieni viereen.

JA NYT MINUN PITÄISI OLLA SINUN YSTÄVÄSI, NIINKÖ?

Odota kulta, mä tuun ikkunaan.

(Olen kylltynyt olemaan aina väärässä, olen kyllästynyt kuluttamaan niitä samoja sanoja jotka kuitenkin repivät)